Äidin tuska!

Kun oma lapsi tekee rikoksen, teko tulee omaisille usein yllätyksenä. Tällä palstalla vanhemmat voivat jakaa kokemuksiaan ja saada tukea toisiltaan. Myös rikoksesta tuomittujen sisarukset ovat tervetulleita keskustelemaan! Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Toimitus

Äidin tuska!

ViestiKirjoittaja emo » 08 Helmi 2010, 12:41

VOI MINUA!
Kirjoittaja emo » 04 Helmi 2010, 17:59

Aikuinen poikani on en edes muista monettako kertaa istumassa vankilassa. Suurin osa syytteistä rattijuopumus rikoksia. Oli välillä jopa 6 vuotta, ettei ollut rikoksia. Päihteiden seurauksena hänelle on kehittynyt skitsorenia ja en tiedä miten paha se on. Edellisellä vankilareissullaan hän avioitui, mut päihteiden käytön vuoksi tämä suhde loppuu. Säälin tätä miniääni, kun hän oli panostanut tähän suhteeseen niin paljon. Minä äitinä olen aivan loppu, eikö poikani koskaan opi, kun aina lupaa ja on katuvainen. Nyt vain 3 vkon tuomio, mut sit tulossa 2 rattia. Poikani on osannut käyttää minua taloudellisesti hyväkseen (osaa valehdella uskottavasti) ja minä olen usein päättänyt, et ei enää rahaa, kun ne menee kuitenkin päihteisiin. Tämä on yhtä tuskaa ja poikani on 700 km päässä, et ei mitään mahd. tapaamiseen. Vielä pienipaikkakunta, missä uteliaat ihmiset ovat kyselemässä, mitä pojalle kuuluu. On vaihdettava kampaajaa ja kyläkauppaan on vaikea mennä. Suuren työn takana, et sain jotain kirjoitettua.emo

Viestit: 2
Liittynyt: 04 Helmi 2010, 17:31 Ylös
--------------------------------------------------------------------------------
Lähetä vastaus1 viesti • Sivu 1, 1:sta
emo
 
Viestit: 5
Liittynyt: 04 Helmi 2010, 17:31

Re: Äidin tuska!

ViestiKirjoittaja 3751447 » 10 Helmi 2010, 15:25

Hei!Äidin tuskan tiedä ja tuon skitsofreniankin.Onneksi siitä pääsee päihteettömänä elämässä eteen päin.Siis voi parantua.
Ole ystävä luja ja rohkea pysy päätöksessäsi olla antamatta rahaa.Näillä aineiden käyttäjillä on keinot millä he kiertää pikkusormensa ympärille vanhemmat ja sisarukset saadakseen aineita oli sitteen alkoholi tai huumeet ja pillerit.Tunteistasi en tiedä kaikkea koska jokaisella on omat,tuntevat eri tavoin.Sain kirjeen juuri ja ilmoitti poika että yhteyden pito on kirjeitse,kaipaukseni on suuri en tiedä miksi näin.Ei olla meillä istumassa ensi kertaa.
Toivotan siunulle voimia ja hyvää kevättä.Toivossa on hyvä elää aina on toivoa kun on elämä.
Terveisin äiti ja mummu
3751447
 
Viestit: 8
Liittynyt: 05 Syys 2009, 16:35

Re: Äidin tuska!

ViestiKirjoittaja zibra » 19 Helmi 2010, 00:39

Voimia mahdottomasti sinulle !!!
zibra
 
Viestit: 2
Liittynyt: 09 Helmi 2010, 15:42

Re: Äidin tuska!

ViestiKirjoittaja tarjatuulia » 19 Helmi 2010, 10:22

Voimia sinulle Emo, ja kaikille meille äideille.

Emo, oletko hakenut itsellesi apua? Jos vaikka terveyskeskuksen kautta pääsisit juttelemaan jollekin ammattiauttajalle.
Oletko tutustunut VAO:n eli vankien omaiset-sivustolle? Entäs sellaiselle kuin Omaiset mielentrveystyön tukena?
Mitähän niitä olisi muita.
Asiahan on niin, ikävä kyllä, että toisen ihmisen juomista tai rikollista käyttäytymistä emme pysty muuttaman, vaikka mitä tekisimme, siksi meidän on haettava itsellemme apua.
Hirmu vaikeaa sitä apua on saada, ei yhteiskunta oikein ole halukas tarjoamaan apua, mutta sitä pitää vaatia.
Minä olen vaatinut, ja nyt olenkin saanut yhteyden psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, käyn nyt juttlemassa parin viikon välein, kyllä se helpottaa kun saa purkaa ajatuksiaan ja vastapuolella on ihminen joka kuuntelee.
Jokainen meistä vanhemmista haluaisi että oma lapsi menestyy elämässä, kun sitten näin ei käy, on tuska suuri. Sitähän olisi valmis tekemään lapsensa vuoksi mitä tahansa. Sitten kun käy näin että lapsi sortuu päihteisiin ja rikoksiin, miten sen kestää.
Hae itsellesi apua, kun sinä voit paremmin, osaat ehkä omalla käytökselläsi auttaa lastasikin.
Jaksamista kaikille
Tarjatuulia
tarjatuulia
 
Viestit: 15
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 09:03

Re: Äidin tuska!

ViestiKirjoittaja 2505 » 09 Maalis 2010, 09:30

Hei vaan sinä siellä tunnus emo.
Ei tämä ole kenellekkään helppoa vaan raskasta ja silti pitää mennä eteenpäin. Se hyvä puoli on kun voin käydä katsomassa poikaani silloin tällöin vaan pelkään et jos tuomio ei lyhene hovissa niin kuinka sitten eteenpäin, en uskalla edes ajatella. Ja minusta tuntuu että yhteiskunta se ajaa meidän nuoret tähän tilanteeseen kun ei ole töitä eikä rahaa, tilastollisesti just met alamman luokan vanhemmat saamme monesti kärsiä meidän lasten tekosista. Mut rohkeasti vaan esille kauppaan ja muuallekkin liikkumaan ei pidä jäädä kotiin seinien sisälle istumaan silloin sitä sairastuu itekkin. Ja silloin meistä ei ole hyötyä lapsillemme jotka syystä tai toisesta istuvat tuomiota. Kaikkea hyvää sinulle ota jokin pieninki ilo jostain. Voi vain sanoa että ne äveriäät eivät edes osaa pienistä iloista nauttia. Mennään eteenpäin jollain tavalla eikös vaan.
2505
 
Viestit: 6
Liittynyt: 01 Joulu 2009, 16:52


Paluu Kotikontu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa