Parisuhteen vastuut

[Ansa]

Kyllä ärsyttää!!!!!!!! Kun en enää itsekään tiedä olenko ihan kohtuuton, vai mitä. Kyse on siitä, miten tässä suhteessa jaetaan "vastuut". Tarkoitan sitä, kun minä täällä ulkomaailmassa opiskelen, teen työtä, järjestelen taloutta ym ym, jotta meillä olisi miehen kanssa mahdollisuus hyvään elämään kun vapautuu. Mies tuomion alussa sanoi, että on valmis mihin tahansa, jotta uusi elämä saavutetaan ja hänkin saa täysin uuden alun. No, nyt olen alkanut kyselemään häneltä, että pitäisikö hänen pyrkiä vankilassa terapiaan, ym jotta voisi alkaa hahmottamaan mitä HÄN haluaa tulevaisuudessa (työ, opiskelu) ja jotta päihteettömyys olisi pysyvää. Nyt mies onkin todella "valikoiva" kaiken suhteen mihin "kehtaa ryhtyä", kun jotkut tukitoimet ym, voi olla ihan turhia ja hän ei niitä tarvitse! Hän ei todellakaan aktiivisesti vankilassa hakeudu tuen piiriin, vaikka toki kursseilla on, opiskelee ym. Hän jotenkin kuvittelee, että kaikki menee itsestään paikalleen, että elämä vaan lutviutuu itsestään, kun hän vapautuu, eikä tajua miten paljon työtä uusi elämä vaatii! Pistää niin vihaksi, kun minä teen täällä kaikkeni! Toisaalta kyllä hän on sitoutunut oikeasti uuteen elämään, eikä tyrmää minun ajatuksia, mutta ei vaan ottaudu niihin niinkuin haluaisin, ei ole aktiivinen oman elämänsä suhteen niinkuin toivoisin! Ymmärrättekö? Vastuuhan se hänelläkin meidän elämästä on ja minun mielestä se alkaa siitä, että hänen pitäisi itsensä saada "pakettiin". Toisaalta mietin, olenko kohtuuton, vaadinko liikaa? Mutta kun kyseessä on päihdeongelmainen, niin uusi elämä vaatii paljon! Vaadinko liikaa liian pian? Pitäisikö olla tyytyväinen, kun hän kuitenkin käy kursseilla, on selvinpäin, kunnioittaa minua ym? En tiedä... Tottahan se on, että vankilassa helposti passivoituu, ei kykene kaikkeen, mutta kaipaisin sitä yhdessä pohtimista, miettimistä, aktiivisuutta. Kun nyt miehestä on tullut sellainen, että joko on hiljaa kun minä pohdin hänelle esim koulua, työtä, tai sitten hän vain hiljaa myötäilee minua... Alussa ei minusta ollut näin. Siis tuomion alussa. Olen puhunut ajatuksistani suoraan hänelle, eikä hän oikein sano mitään, sanoo että haluaa vastuunsa kantaa ym, muttei TEE MITÄÄN ASIALLE! Olenko kohtuuton? Tuomiota mennyt 6 kk, vaadinko päihdeongelmaiselta liikaa liian pian? Mitä mä teen.....?

[Pikkukissa]

Moikka Ansa,
Ymmärrän sun ajatukset ja tunteet hyvin, koska itse pohdin ihan samoja asioita. Mieheni on luvannut, että vapauduttuaan menee töihin eikä käytä päihteitä. Hänkin oli sitä mieltä, että ei siihen mitään tukiryhmää tarvita, hän vieroittaa itse itsensä. No, nyt ensimmäistä kertaa on varannut ajan psykologille ja tarpeeseen tulee, sillä hänellä on niin paljon käsittelemättömiä traumoja.
Itse olen raivoissani siitä, että olin häntä auttanut opiskelupaikan saamisessa, mutta hän jätti homman kesken heti alussa (kaksi kertaa) ja haahuili melkein vuoden tyhjän panttina, vaikka muka etsi töitä, ei tehnyt mitään sen eteen. Minä ne työhakemukset hänen puolestaan kirjoitin jne.
Eilen sain raivarin puhelimessa ja sanoin, että nyt loppui, en jaksa tukea häntä enää. Minä sitä tukea tarvitsen nyt. Hän kasvakoon aikuiseksi ja ottakoon vastuun omasta elämästään. Katsotaan miten homma etenee.

Kyllä sinulla on oikeus vaatia hänen osallistumistaan teidän yhteisen elämän rakentamiseen. Itse huomasin nyt jälkikäteen, että mieheni ei ollut sitoutunut siihen mitä lupasi viime syksynä. Toisaalta minä kyllä painostin liikaa ja liian nopeasti, en tajunnut miten vaikeaa se hänelle oli. Ja toisaalta tein liikaa hänen puolestaan. Kai se niin on, että vapauduttuaan heidän täytyy edetä omaan tahtiin ja ottaa vastuuta pikkuhiljaa. Jos ei ole kypsä vastuun kantamiseen, ei siitä mitään tule.

[Pinoccha]

Minun ja mieheni tapauksessa sanaa PARISUHDE ei enään ole! Kreikan vankilalait pitävt huolen siitä ettei minkäänlaista suhdetta VOI olla! Kaikki muukin VASTUU ovat minun niskoillani ... Huippuälykäs, huippukoulutettu, kaikkitietävä, Super-mieheni on muuttunut pikku-vauvaksi. Yksinkertaisintakaan asiaa hän ei kykene hoitamaan ... Ok, miehellä ei ole minkäänlaisia riippuvuuksia (on absolutisti) mutta muuten kyllä nykyään vippaa joskus päässä pahastikin. Minkäänlaista terapiaa ei ole saatavissa, ei ongelmaisille eikä ongelmittomille. C:n vankilassa on yksi sosiaali-hoitaja ja thats all ... "Parisuhdetta" hoidetaan puhelimitse ja 2 kertaa kuukaudessa "plexi-deitseillä" ...

Justice and Brotherhood forever!

P